Yhdistys tekee veden korkeuden valvontaa kolmessa järvessä, ja käytännössä se tapahtuu Nokoorin padon luukkuja säätämällä. Ennen Jari myrskyn tuloa, kun oli vesi vielä lumetonta, tapahtui seuraavaa: Patoa hoitava patologi Pekka, joka kokeena ulkovesiuimarina, halusi ottaa myös myös padon uintikokemuksen plakkariinsa. Kun luukkujen säädöt olivat sopivat, pulahti Pekka veteen vastavirtauintia suorittamaan. Liian voimakas virtaus voisi viedä uimarin Kylmäkoskelle saakka ja silloin siinä voisi tulla uimarille kylmärinki, no tiedät kyllä minne!
Tämä harjoitus sujui kuinenkin hyvin.
Hevosmiesten tietotoimisto tietää kertoa, että virta olisi vienyt mukanaan vähemmän kokeneen uimarin. Urjalan palokunnan pintasukeltajat etsivät uimaria alavirrasta, kunnes paikalle tuli uimarin vävypoika, joka ohjeisti etsimään ylävirrasta, oli kuulemma anoppi sen verran kova haraamaan vastaan, että vastavirtaan se on mennyt! Sieltähän anoppi löytyikin kahvinkeitosta, oli tullut vilu koskessa! Mukana ollut savolaissukuinen pintasukeltaja olikin heti todennut, että “nyt ei paljon naarata!”
Joten ei kannata mennä kokeilemaan.
Laiturilla blogi vetäytyy taas talviunille ja palaa ääneen keväällä.
Mukavaa talven jatkoa kaikille lukijoille.