Järviä ympäröiviä maa- alueita kutsutaan valuma alueeksi. Ne muodostuvat pelto- ja metsäalueista sekä haja-asutuksesta. Nykyiseksi vesiensuojelun toimintatavaksi on tullut juuri valuma- aluelähtöinen toimintamalli. Väite siitä, että paras vesistöjen suojelutyö tapahtuu maalla pitää paikkansa.  Nuutajärven kestokyky on huono ja se onkin nimetty Pirkanmaan vesienhoidon TPO:ssa alueen yhdeksi heikoimmista järviksi ja sille on esitetty kunnostustoimenpiteitä vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2022–2027. Järvet toimivat valualueiden peileinä!

Yhdistyksen Ihanajoki projektissa tavoitteena on pystyä rajaamaan Nuutajärven kulkeutuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Tämä on mahdollista, jos metsäalueille kertyvää vettä viivästytetään korkean veden aikana. Tarkoituksena on saada ”varastotilaa” jolloin veden virtaus järviin valuma-alueilta jakaantuu useammalle viikolle. Varastotilan tarve on n. 1 % järven pinta-alasta.

Me kasvatamme luontovelkaa hitaasti mutta varmasti. Valtiontalouden osalta olemme vaarassa joutua EU:n tarkkailuluokalle, mutta sama tilanne uhkaa Suomea myös hiilineutraaliustavoitteissa. Jos päästöjä ei saada sovitusti itse kuriin, on päästöoikeuksia ostettava. Tämä taasen tuo ison rasitteen julkiselle taloudelle. Miksi on tärkeätä saavuttaa sovitut tavoitteet? Yksi esimerkiksi voisi olla nykyinen ruokajärjestelmämme. Se on muotoutunut nykyiseen ilmastoon ja elinympäristöön. Jos se sakkaa, voivat seuraukset olla merkittäviä ruokahuollon kannalta. Muutoksia ei huomata, koska ne ovat olleet hitaita, vaikka varoituksen merkkejä on, luonto on jo niitä vuosia antanut, mm. kuusi on häviämässä Etelä-Suomesta ja kaarnakuoriainen lisääntyy.

Varsin usein kuulee väittämän, että Suomen kokoisen maan toimilla ei ole merkitystä, koska isot maat eivät tee riittävästi. Vastauksena voisi toimia tarina, jossa kolibrilintu kantoi nokassaan vettä ja yritti sammuttaa metsäpaloa elinalueellaan.  Muut eläimet nauroivat ja sanoivat: luuletko voivasi sammuttaa palon? ” En, mutta teen oman osuuteni niin hyvin kuin pystyn.”

Kirjoittaja on Suojeluyhdistyksen jäsen Jorma Ikävalko