Viikolla 36 Rutajärvessä oli melko nopea leväkukinta. Jo edellinen viikko oli ollut sateinen ja maa oli valmiiksi vettynyt. Maanantaina satoi rajusti koko alkupäivän, liki 20 mm. Maa ei imenyt enää vettä, vaan vesi virtasi pintavaluntana ojiin ja niistä järveen huuhtoen samalla runsaasti ravinteita. Sadonkorjuu on jo pitkällä ja vaikka syyskynnöt eivät ole vielä alkaneet tämä lisää huuhtoutumista.
Tiistaina lämpötila nousi hellelukemiin ja tuuli tyyntyi. Levät alkoivat kukkia. Määrä kasvoi nopeasti ja jo torstaina Rutajärvessä oli erittäin runsaasti levää. Levä peitti kantena laajoja alueita. Loppukesästä myös biologinen toiminta järvessä alkaa hiipua ja ravinteita vapautuu levien käyttöön. Tämä on normaali jokakyksyinen ilmiö.
Kukinnon huippu oli nopeasti ohi. Perjantaina oli enää jäänteitä levistä ja lauantaina nekin pääosin hävinneet. Kuolleet levät painuvat pohjaan ja ilmenevät kohonneina kokonais fosforipitoisuuksina. Välttämättä ravinteet eivät jää pohjaan. Mikäli järvessä on happikatoa pohjan läheisyydessä, fosfori alkaa liueta uudestaan levien käyttöön. Liukoinen fosfori on levien pääasiallinen ravinne. Nuutajärvessä on aika usein talvella hapetonta pohjan läheisyydessä, samoin Rutajärven syvänteissä.