>

Vedenkorkeuden sääntelyn historia

Vedenkorkeuden sääntelyn historia

Vesistötoimikunnan päätösasiakirjasta 19.2.1947 ja Länsi- Suomen Vesioikeuden päätösasiakirjasta 29.8.1983 voidaan todeta seuraavaa:

– Vuonna 1923 Urjalan pitäjän 15 ”talollista”, kirkkoherran virkatalo ja Nuutajärven kartano allekirjoittivat Nuuta-, Ruta- ja Kortejäven laskuhankkeesta suunnitelman sekä perustettavan perkausyhtiön yhtiösopimuksen.

– Vuonna 1932 lähetettiin em. järvien laskuhankeesta anomus maaherralle. Lääninhallitus pyysi samana vuonna lausunnon maataloushallitukselta ja sen kalatalousosastolta sekä määräsi Hämeen tie- ja vesipiirin suorittamaan asiassa katselmuksen.

– Vuonna 1933 tie- ja vesipiiri antoi lausuntonsa, jossa toimitusmies toi julki oman eriävän mielipiteensä asiassa.

– Vuonna 1935 maataloushallitus antoi kyseenalaisen lausunnon ja esitti asian siirrettäväksi vesistötoimikunnan käsiteltäväksi.

– Vuonna 1936 Nuutajärven laskuhankkeen asiamies esitti maaherralle, että asia siirrettäisiin vesistötomikunnan käsiteltäväksi. Valtioneuvosto päätti samana vuonna siirtää asian vesistötoimikunnan käsiteltäväksi.

– Vuonna 1943 vesistötoimikunta sai maataloushallituksen määräämän uuden suunnitelman kustannusarvioineen ko. järvien laskuhankkeesta.

– Vuonna 1945 vesistötoimikunta sai Honkolan kartanolta suostumuksen eräin ehdoin, että Nokoorin kosken vesilaitoksen patoa saadaan käyttää ko. järvien laskusuunnitelmassa tarkoitettuun säännöstelyyn ja että vesilaitoksen omistaja suostuu säännöstelyn toimittamaan. Myös Hakkilan Sähkö ja Mylly Oy suostui suorittamaan tarvittavia vedenkorkeuden säätötoimenpiteitä koskien Hakkilankosken padon yläpuolista veden korkeutta tulva-aikana.

– Vuoden 1946 alussa vesistötoimikunta käsitteli kolmen perkausyhtiön osakkaan laatimaa kirjelmää, jossa he halusivat laajentaa ko. järvien laskuhanketta niin, että rantamaat saisivat täydellisen kuivatuksen ja että Kortejärvi kuivattaisiin kokonaan. Tämä hanke ei kuitenkaan saanut muiden perkausyhtiön osakkaiden kannatusta, joten alkuperäinen suunnitelma jäi voimaan.

Vuonna 1947 vesistötoimikunta päätti mm. myöntää perustetulle perkausyhtiölle luvan laskea Nuuta-, Ruta- ja Kortejärveä sekä perata Nuutajokea, Urjalanjokea ja Honkolanjokea hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Vesistötoimikunnan päätöksessä ovat mm. seuraavat lupaehtojen kohdat:

– ”Veden juoksutus toimitetaan Nokoorinkosken padosta laitoksen omistajan toimesta ja kustannuksella laskusuunnitelman mukaisesti ottaen huomioon seuraavat säännöstelymääräykset:”

– ”Kortejärven vedenpinta lasketaan talvella huhtikuun 1 päivään mennessä korkeuteen 16,50 m ja pidetään siinä kevätsulamisen alkuun saakka. Tämän jälkeen pidetään vedenpinta padolla padotuskorkeudessa 16,98 m ja vettä juoksutetaan niin paljon, että vesiväylässä on uiton aikana uitolle riittävä vesimäärä ja että siinä muulloin juoksutetaan vuorokaudessa vähintään keskimäärin 0,2 m3/sek. Vedenpintaa ei Kortejärvessä lasketa alle korkeuden 16,85 m seitsemän viikon kuluessa jäiden järvistä lähdettyä eikä kasvukauden aikana lainkaan korkeutta 16,60 m alemmaksi”.

– ”Peratut vesiväylät pidetään järvenlaskuyhtiön toimesta ja kustannuksella vastaisuudessa suunnitelman edellyttämässä kunnossa”.

Vuonna 1982 kahdeksan maatalousyrittäjää jätti Länsi-Suomen vesioikeudelle hakemuksen, jossa vaadittiin selventävien määräyksien antamista Urjalan kunnassa olevien Nuuta-, Ruta- ja Kortejärven laskemista koskevaan vesistötoimikunnan päätökseen. Selvennystä haluttiin kohtaan, joka koskee Kortejärven vedenpinnan korkeutta huhtikuun 1 päivään mennessä ja Nokoorin padon padotuskorkeutta tämän ajankohdan jälkeen sekä Kortejärven vedenkorkeutta seitsemän viikon kuluessa jäiden järvistä lähdettyä, siten että lupaehdon yllä mainitut kohdat velvoittaisivat padon hoidosta vastuussa olevan henkilön ottamaan huomioon näiden lupamääräysten kirjaimellisesta noudattamisesta hakijoille aiheutuvat kohtuuttomat haitat. Lisäksi hakijat olivat pyytäneet vesioikeutta ottamaan huomioon, että kyseistä vesiväylää ei tätä nykyä käytetä uittoväylänä ja että padon yhteydessä toiminut vesivoimala on lopettanut toimintansa.

Vesioikeus ja vesihallitus selvittivät asiaa padon hoitajan sekä perkausyhtiön kanssa. Vesihallitus teki seuraavan selvennyksen tulvavesien juoksuttamisesta:

– ”Lumen kevätsulamisen alettua pidetään tulva-aukot mahdollisimman avoimina, kuitenkin niin, että vedenpinta Kortejärvessä nousee jäiden lähtöön mennessä vähintään korkeuteen 16,85 m. Mikäli vedenpinta padolla nousee tai on vaarassa nousta yli 16,98 m on tulva-aukkojen oltava kokonaan auki. Lisäksi, jos se katsotaan tarpeelliseksi, on tällöin juoksutettava myös voimalaitoksen aukkojen kautta. Valvontaviranomainen voi antaa asiaa koskevan määräyksen. Padon säätölaitteita on käytettävä tasaisesti niin, että äkilliset haitalliset juoksutusten muutokset vältetään”.

Vesioikeus päätti 29. elokuuta 1983 muuttaa vesistötoimikunnan 19.2.1947 antaman päätöksen lupaehdon 2) seuraavanlaiseksi:

– ”Veden juoksutus toimitetaan Nokoorinkosken padosta laitoksen omistajan toimesta ja kustannuksella laskusuunnitelman mukaisesti ottaen huomioon seuraavat säännöstelymääräykset”:

– ”Kortejärven vedenpinta lasketaan talvella huhtikuun 1 päivään mennessä korkeuteen 16,50 m ja pidetään siinä kevätsulamisen alkuun saakka. Tämän jälkeen pidetään vedenpinta padolla padotuskorkeudessa 16,98 m tai sitä alempana ja vettä juoksutetaan niin paljon, että vesiväylässä on uiton aikana uitolle riittävä vesimäärä ja että siinä muulloin juoksutetaan vuorokaudessa vähintään keskimäärin 0,2 m3/sek. Vedenpintaa ei Kortejärvessä lasketa alle korkeuden 16,85 m seitsemän viikon kuluessa jäiden järvistä lähdettyä eikä kasvukauden aikana lainkaan korkeutta 16,60 m alemmaksi”.

Honkolan kartano valtuutti 1.6.1993 Rutajärvitoimikunnan padon fyysiseksi hoitajaksi, jota tointa yhdistyksemme nyt jatkaa. Honkolan kartano on vetäytynyt sittemmin padon hoidon vastuusta. Nuuta-, Ruta- ja Kortejärven suojeluyhdistys hoitaa edelleen vesien juoksutusta Pirkanmaan ELY-keskuksen pyynnöstä ja Korte-, Ruta- ja Nuutajärven laskuyhtiön suostumuksella.

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään 2007 antanut ohjeen, että edellä mainituista tiukoista määräyksistä voidaan tietyissä tilanteissa poiketa. Esimerkiksi, jos talvi on hyvin vähäluminen, kevätalennusta ei tarvitse suorittaa aivan alas asti. Pirkanmaan ELY-keskus on ohjeistanut lisäksi, että Kortejärveä ei saa päästää jäätymään pohjaan saakka.