Tausta ja tavoitteet
Vuonna 2024 käynnistetyn hankkeen tavoitteena on toteuttaa kolmivuotinen kunnostusohjelma Nuutajärven itäosan valuma-alueella. Hanke perustuu aiemmin laadittuun kunnostussuunnitelmaan, ja sen tarkoituksena on parantaa alueen vesien laatua ja ekologista tilaa. Hankkeelle on myönnetty 34 800 euron avustus Pirkanmaan ELY-keskukselta.
Suunnittelu ja toteutus
Hankkeen suunnittelu aloitettiin jo vuonna 2023. Vuoden 2024 aikana keskitytään vaikutusarvioiden tarkentamiseen ja kunnostuskohteiden valintaan yhteistyössä maanomistajien kanssa. Ensimmäiset maastokartoitukset on jo tehty. Kunnostettavat osa-alueet kattavat Ihanajoen, Kallenojan ja Särkänojan valuma-alueet. Kohteet tarkentuvat erikseen tehtävän vaikuttavuusarvion ja luontosuunnitelman antamien tulosten perusteella.
Ympäristöhaasteet ja kunnostustarve
Valuma-alueiden tila vaikuttaa ratkaisevasti Nuutajärven vesiekosysteemiin. Alueella pyritään korjaamaan 1960–1980-luvuilla tehtyjen laajamittaisten metsäojitusten aiheuttamia haittoja. Ojitus on heikentänyt metsien kykyä pidättää vettä, mikä on lisännyt tulvahuippujen voimakkuutta ja nopeuttanut veden virtausta järveen. Lisäksi ojitukset ovat kiihdyttäneet turpeen hajoamista, mikä vapauttaa orgaanista hiiltä vesistöihin. Orgaaninen hiili on pääsyy järvien veden värjäytymiseen ruskeakasi.
Yhteistyö ja vastuullinen metsätalous
Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä maanomistajien ja metsätalouden toimijoiden kanssa. Suomessa esimerkiksi UPM on jo käynnistänyt oman vesiensuojeluun keskittyvän hankkeensa ja tehnyt Itämeri-sitoumuksen yhdessä Baltic Sea Action Groupin kanssa. Tämä osoittaa, että myös suuret metsäyhtiöt ovat sitoutuneet kehittämään kestävämpiä käytäntöjä turvemaiden hyödyntämisessä.
Pitkäaikaiset vaikutukset ja haasteet
Metsätalouden osuus ihmistoiminnan aiheuttamasta vesistökuormituksesta on merkittävä: noin 12 % typpikuormituksesta ja 14 % fosforikuormituksesta. Kuormitus ei johdu ainoastaan uusista metsätöistä, vaan myös vuosikymmeniä sitten ojitetuista suometsistä. Suomessa on kaivettu ojia yli 1,4 miljoonaa kilometriä – määrä, joka vastaa 40-kertaista matkaa maapallon ympäri. Monet näistä ojitetuista soista eivät sovellu puuntuotantoon, mutta kuormittavat edelleen vesistöjä.