Suomi on metsäinen maa. Metsät kattavat yli 75 prosenttia pinta-alastamme, ja metsätalous on ollut vuosikymmenten ajan taloutemme tukipilari. Mutta metsien hyödyntämisen rinnalla kulkee toinen, vähemmän näkyvä tarina: vesistöjen tila. Jokainen ojitettu suo, jokainen hakkuualue ja jokainen metsäautotie vaikuttaa siihen, mitä puroissa, järvissä ja merenlahdissa tapahtuu. Vesiensuojelu metsätaloudessa ei ole enää vain asiantuntijoiden huoli, vaan se on kansallinen kysymys. Metsänhoito toimista johtuva kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen heikentää vesistöjen laatua, rehevöittää pienvesiä ja uhkaa monimuotoisuutta. Samalla menetämme jotain perustavan laatuista: puhtaan veden, joka on elämän edellytys. Uudellamaalla metsätalousmaata on noin 564 000 hehtaaria, josta suurin osa on yksityismetsissä. Vaikka alueella ei ole suuria metsäalueita kuten Itä-Suomessa, vesistökuormitus voi olla paikallisesti merkittävää, erityisesti latvavesistöissä, joissa metsätalous saattaa olla ainoa kuormittaja. Esimerkiksi kun nostusojitus turvemailla voi lisätä kiintoainekuormaa jopa 20-kertaisesti ensimmäisinä vuosina toimenpiteen jälkeen. Onneksi ratkaisuja on. Suojavyöhykkeet, laskeutusaltaat ja vedenpalautusmenetelmät eivät ole utopiaa, vaan käytännön työkaluja, joiden avulla metsätalouden ja vesien hyvinvoinnin yhteensovittaminen on mahdollista. Metsänhoidon suositukset ovat kehittyneet, ja yhä useampi metsänomistaja ymmärtää, että vastuullinen metsätalous ei tarkoita pelkästään puuntuotantoa, vaan myös luonnon arvostusta
Hyviä esimerkkejä vesiensuojelun onnistumisesta löytyy muun muassa Lohjan ja Siuntion alueelta, missä on toteutettu ojitusilmoituksiin perustuvia vesiensuojelusuunnitelmia. Vihdissä Iso Myllylammella vesiensuojelutarkastelu osoitti, että pienvesien huomioiminen on ratkaisevaa kuormituksen hallinnassa. Länsi-Uudenmaan hankkeissa metsätalouden toimenpiteitä on tehty vasta sen jälkeen, kun alueille on jätetty suojavyöhykkeitä, rakennettu laskeutusaltaita sekä arvioitu ojien eroosioherkkyyttä. Tällainen ennakoiva suunnittelu on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää vesistökuormitusta ja se parantaa metsätalouden toimenpiteiden hyväksyttävyyttä. Mutta tarvitaan enemmän. Tarvitaan poliittista tahtoa, rahoitusta ja valvontaa. Tarvitaan koulutusta, neuvontaa ja paikallista yhteistyötä. Ja ennen kaikkea tarvitaan asennemuutosta: vesien suojelu ei ole este metsätaloudelle, vaan sen edellytys. Kun suojelemme vesiä, suojelemme myös metsiä. Ja kun pidämme huolta luonnosta, pidämme huolta myös itsestämme.
Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto ry:n
Hannu Moilanen Toiminnanjohtaja