Suojeluyhdistyksemme toimialueen pohjoisin järvi Kortejärvi on monelle jäsenelle melko tuntematon. Kortejärvi on valuma-alueeltaan kohtalaisen suuri läpivirtausjärvi Tarpianjoen vesistöalueen latvoilla.
Järvikorte, järviruoko ja leveäosmankäämi muodostavat laajoja kasvustoja. Etelä- ja kaakkoisosissa sekä pohjoispäässä sijaitsevat alueen laajimmat ruovikot. Järven umpeenkasvu on edennyt pitkälle, ja avovesialueita on enää vähän.
Kortejärvi toimii tärkeänä lintujen kevätmuutonaikaisena levähdyspaikkana. Myös pesimälinnusto on merkittävä: järvellä pesii muun muassa ruskosuohaukkoja, kaulushaikaroita ja luhtahuitteja.
Kortejärvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon, mikä tarkoittaa, että sen luonnonarvoja pyritään suojelemaan erityisen tarkasti. Suojelun tavoitteena on säilyttää lajien ja niiden elinympäristöjen tila turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys. Linnuston kannalta haitallisia toimia, kuten ruoppausta tai kuivattamista, ei alueella sallita. Kalastus ja metsästys ovat mahdollisia, mikäli niitä ei rajoiteta muilla säädöksillä.
Kortejärvi on myös valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman kohde. Suojelu perustuu vesilakiin ja luonnonsuojelulakiin.
Järven umpeenkasvua pidetään sen tilan kannalta keskeisenä haasteena.
Pirkanmaan ympäristökeskus julkaisi vuonna 2020 raportin, jossa tarkasteltiin eri säännöstelyvaihtoehtojen vaikutuksia Kortejärveen. Järvi on hyvin matala: keskimääräinen syvyys on noin 0,7 metriä, ja useissa lähteissä mainitaan suurimmaksi syvyydeksi 1,4 metriä. Vuonna 2019 tehdyissä mittauksissa ei kuitenkaan havaittu yli metrin syvyisiä kohtia.
Raportissa vertaillaan kahta säännöstelytapaa:
- vuoden 1947 mukaista tiukkaa säännöstelyä
- joustavampaa mallia, jossa kevätalennus määräytyy lumitilanteen mukaan ja kesän vedenkorkeus pidetään hieman korkeammalla
Lisäksi raportissa arvioitiin ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia. Ennusteiden mukaan kevättulvien ajankohta siirtyy aiemmaksi ja niiden voimakkuus voi pienentyä. Tämä liittyy vähäisempään lumipeitteeseen ja talviaikaisen sulamisen lisääntymiseen.
Kesäkauden pidentyessä ja haihdunnan kasvaessa vedenkorkeudet voivat loppukesällä ja syksyllä olla nykyistä alempia. Arvioiden mukaan tiukka säännöstely saattaa edistää rehevöitymistä, kun taas joustavampi vedenkorkeuden hallinta voi osaltaan hidastaa tätä kehitystä.
Matala vedenpinta vaikuttaa myös kasvillisuuteen: kelluslehtiset ja ilmaversoiset kasvit voivat levittäytyä laajemmalle, ja vieraslaji isosorsimo voi hyötyä tällaisista olosuhteista. Samalla ranta-alueiden pensoittuminen ja metsittyminen voi vähitellen lisääntyä.
Järven mataluus tuo mukanaan myös riskin pohjaan jäätymisestä kovina talvina. Tätä on havaittu ainakin kerran 2000-luvulla. Jos vedenpinta on matala ja pakkasjakso pitkä, jää voi ulottua lähelle pohjaa, mikä voi vaikuttaa kalastoon ja muuhun vesieliöstöön.
Suojeluyhdistys pyrkii ennakoimaan vesimäärän vaihtelua Nokoorin patoa hoitaessaan. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että Kortejärven tila säilyy Natura-alueelle asetettujen tavoitteiden mukaisena.
Teksti perustuu julkisiin ympäristöraportteihin ja viranomaislähteisiin (esim. ympäristö.fi).
Jouko Kokko
Kirjoittaja on suojeluyhdistyksen hallituksen jäsen
Nuuta-, Ruta- ja Kortejärven säännöstelyn kehittäminen ja luontovaikutukset (FCG 21.1.2020)