Katselimme eilen illalla kirkasta tähtitaivasta ja arvelimme kylmän yön tulevan. Tänään perjantaina aamutuimaan näytti lämpömittari sitten kolmea pakkasastetta täällä Kajalahden pohjukassa.
Pakkanen antaa oman, mukavan tunnelmansa järvelle, joten aamukahvin jälkeen pukeuduin Ursuitin kevytkuivapukuun (tässä on ihan mainittava suomalaisen valmistajan merkki, sillä rospuuttoajan melontaan en suosittele valitsemaan esim. Temun mallistoa). Kajakin, kuten myös laiturin kansi oli kuurassa, kun nostin palkoveneen vesille. Tyyni järvi houkutteli melomaan kohti tulevaa auringonnousua, joka on tähän aikaan vuodesta Rutajärvellä siirtynyt pitkälle Kormuntin kallioiden päälle.
Auringonnousua odotellessani keskityin kuuntelemaan järven äänimaailmaa. Ei kuulunut lintujen eikä moottoriveneen ääniä. Kesällä aamukalastajat palailevat näihin aikoihin jo rantaan, mutta nyt eivät olleet kalastajat liikkeellä. Sivilisaatiosta muistutti vain Punkalaitumentieltä kantautuvat satunnaiset tieliikenteen äänet, eli rengasmelu. Otin puhelimen äänimittarin käyttöön ja mittasin taustaäänien tason olevan 40 desibelin luokkaa. Sen verran olin rannan tuntumassa, että variksen raakkuminen nosti lukemat lähelle 70 desibeliä. Olen jäävi arvioimaan hiljaisuutta, kun Menieren pillipiipari (tinnitus) on asettunut pysyvästi puhaltelemaan oikeaan korvaani ja muutenkin on kyseinen tauti runnellut kuuloani vuosikymmenten aikana. Tästä huolimatta nautin hiljaisista paikoista ja järven selkä on tässä suhteessa yksi lempikohteistani kesät talvet.
Hiljaisuus on yksi iso syy siihen, että asumme nykyään Kajaniemen ”korvessa”. On toki tiedossa se, että myös tervekorvaiset voivat paremmin meluvapailla alueilla. Tämän vuoksi olen aina ihmetellyt, miksi asumukset rakennetaan niin lähelle valtaväyliä. Onko syynä raha, turvallisuudentunne vai mukavuus- ehkä joku osaa kertoa. Toki ikä varmasti myös vaikuttaa siihen koetaanko äänet meluna vai mahdollisesti ajatusten ja luovuuden vahvistimina. Itsekin tykkäsin raitiovaunujen kolinasta alhaalla kadulla, kun nuorempina asuimme kaupungin keskustassa. Nyt en muuttaisi kaupungin meluun mistään hinnasta.
Jokainen saa valita oman äänimaailmansa. Minulle järven hiljaisuus, lokkien huudot ja laineiden liplatus ovat niitä mieluisimpia.
Rauhallista syksyn jatkoa!
pekka
Kirjoittaja Pekka Heikkilä on Suojeluyhdistyksen Yhdistyksen puheenjohtaja.
Tavallisempia syistä perustella tiheämpää asumista on mm.
Vähemmän päästöjä: lyhyemmät matkat, vähemmän autoilua, energiatehokkuus: yhteiset seinät, pienempi energiankulutus, luonnon säästäminen: ei tarvetta levittäytyä uusille alueille
Hienoa Pekka. Näin se menee. Tarvitsen myös hiljaisuutta ja rauhaa. Luonnon ääntely on parasta siihen. Peurat vastaa puhalluksin, kun niille puhuu.
Hieno kirjoitus, kiva lukea.